Luukku 17: Joulutarina

Joulutarina 

Ennen arvostelua, haluaisin kiittää Episodin kirjoittajia jutusta, jonka he tekivät blogistani. Teidän ei olisi kyllä tarvinnut. Kuten aikaisemmassa postauksessa sanoin, tämä on vain sonnanjauhantaa.

Pop-tähti Antti Tuisku esiintyy elokuvassa myös, vaikka hän ei muuta teekkään kuin toljota
suu auki ja sano pari sanaa.

Juoni on harvinaisen tavanomainen perhe-elokuvalle. Nikolaksen (eli joulupukin) vanhemmat unohtavat silmälasit kotiin ja putoavat järveen. Sitten koska Nikolaksen kyläläiset on pihejä kuin kymmenen Roope Ankkaa, Nikolaksen täytyy vaihtaa perhettä, päätyen lopuksi tylyn, kliseisen puusepän luokse. Juonella ei ole niin paljon syvyyttä, mutta kiusallisuus ja tahattomuuden hauskuuden arvoissa se kohoaa yli 9000:een.

Meemi oli itse keksimä.

Mutta nyt niihin tahallisiin nauruihin. Ensinnäkin: Miksi ihmeessä kaikki tässä elokuvassa näyttää joko, että he ovat kaikissa lääkkeissä tai he ovat kertomassa sukulaisen kuolemasta? Ainakin Hannu-Pekka Björkmanin tulkitsema Joulupukki kränkkää kiusallisuusarvot 11:sta asti. See what I did there? Sen lisäksi että jokainen Joulupukin kohtaus kihisee kiusallisuutta, hän näyttää myös joitain  Dementian oireita loppupuolella, tehden kokonaisia varastollisia leluja ja törkkien kiihtyneenä karttaa. Onko se normaalia perhe-elokuvassa? Mutta loppujen lopuksi, minulla on vain outo huumorintaju, kun löydän monen ihmisen (esimerkiksi John Turturron) rakastamasta elokuvasta, vain kiusallisuusarvoja. Katsoin elokuvan koulussa luokkani kanssa, eikä ystäväni mielestä elokuvassa ollut mitään erikoista tai hauskaa. Esimerkki kiusallisuudesta on esimerkiksi kohtaus, missä Joulupukki löytää kadoneen pikkutytön Aadan ja palauttaa hänet vanhemmilleen. Sen tehtyään Joulupukki alkaa pillittää ja tekee hyssyttelyääniä. Jos ette ole nähneet Joulutarinaa, tai tuota kohtausta, kuvitelkaa se surullinen Peter Parkerin meeminaama. En saanut sitä tähän, mutta jos tiedät sen.. niin. Ellette tiedä kirjoittakaa googleen vain peter parker sad.

 Näyttelijät on kyllä omituinen asia elokuvassa. Mukaan on saatu semmoisia ´´tähtiä´´ kuin Antti Tuisku (kuulitte oikein), aikaisemmin mainittu Hannu-Pekka Björkman ja Mikko Leppilampi. Tahalliseen hauskuuteen liittyy myös Antti Tuisku. Elokuvan viime metreillä Tuisku ilmestyy tyhjästä. Tässä kohtaa muutama luokkalaiseni repesi totaalisesti ja muutama aina kun Antti näkyi kankaalla. Eikä suotta, hän sanoo vain muutaman lauseen ja ne ovat vain kyselyä ja vastaanväittämistä. Muuten hän vain seisoo siinä ja tuijottaa suu auki tai esittelee leukavirnistystään.



Elokuvaa voi myös vain ihmetellä sen päättömien plot twistien takia. Lopussa Joulupukki vanhenee ja päättää lopettaa. Hän sanoo: -Tämä saa luvan olla viimeinen kerta. Hän päättää jakaa lahjat yksin, vaikka on luvannut ottaa aikaisemmin mainitun Aadan mukaan, joka on varttunut aikuiseksi. Näemme kun Aada odottelee ladun vieressä hyppien kylmyydestään posket punaisena, hampaat yhdessä. Lopulta tulee reki ilman joulupukkia. Sitten Antti Tuisku ja Aada vain heiluvat (ei oikeasti, he eivät ole nukkeja) paikallaan. Kun Antti kysyy Joulupukin paluusta, Aada toteaa:
-Emme näe häntä uudestaan. Kun Antti, Aada ja nimetön taapero, ovat pudottamassa leluja (tosi nokkelaa) Pukin kuolleen siskon hautaan (jäärakoon), Pukki lentää tyhjästä, loksauttaen Antin leuan. (Kärpäset tulevat, Antti, suu kiinni!) Ja Aada vilkuttaa hänelle kuin olisi tiennyt. MITÄ?! Ja niin Joulutarinan loppu käy historiaan sekavimpana. Loppuna. Ikinä!

PS: Voitte tosiaan lähettää minulle kysymyksiä, niin kuin viime postauksessa sanoin.

***